Elokuu on vielä kesäkuukausi, mutta pimenevät illat jättävät meidät kaipaamaan iltojen valoa. Mikä siis sen parempaa kuin laittaa takkaan tulet päälle ja nauttia kesän viimeisistä rippeistä liekkien leikkiä katsellen.
Elokuu on muuten Etelä-Suomessa vuoden sateisin kuukausi ja sateet jatkuvat elokuusta pitkälle syksyyn. Tämä tarkoittaa, että rakenteisiin saattaa syntyä kosteutta ja samalla tulisijan sytytys vaikeutuu. Mitä pidempään syksyyn hormit seisovat kylminä, sitä enemmän niiden pinnoille tiivistyy kosteutta ja pitkään käyttämättä olleen tulisijan ensitulien vedon aikaansaaminen vaikeutuu. Kannattaakin siis jo nyt miettiä asiaa hieman pidemmälle ja ennaltaehkäistä veto-ongelmia varsinkin, jos viime vuosina olet joutunut viikonkin taistelemaan hormin kuivatuksen kanssa.
Varaavissa takoissa voi hyvin polttaa yhden pesällisen puuta päivässä ilman, että takkaan varautuu sen suuremmin lämpöä, joka kuumentaisi asuntoasi tai mökkiäsi liikaa. Muista kuitenkin aina tarkastaa kesän käyttämättä olleen tulisijan hormi ennen puiden sytytystä, ettei sinne ole lintu tehnyt pesäänsä ja näin tukkinut sitä. Takan ja hormin kuivatus kannattaa aloittaa pienillä puupanoksilla, jolloin kiviaineeseen tiivistynyt kosteus haihtuu tasaisesti, eikä muodosta sisäpinnoille vesipisaroita. Ensipoltossa huomioitavaa on myös tulisijan sytytyspellin, eli kansankielellä kesäpellin, avaaminen ensimmäisen pesällisen polton ajaksi, jolloin kuumimmat palokaasut kulkevat suoraan hormiin. Muista myös käyttää mahdollisimman kuivaa puuta ja ennen polton aloitusta tarkastaa, että tuhkalaatikko on tyhjä.
Nyt onkin siis aika laittaa rantasaunan kiuas lämpiämään, käydä pulahtamassa lämpimässä järvivedessä ja loppuillasta nauttia vielä lasillinen viiniä Linnatuli-takkani loimussa. Tämä elokuinen blogipäivitys onkin hyvä päättää siteeraten Eino Leinoa:
”Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.”
Eino Leino: Nocturne, ensimmäinen säkeistö